Työhyvinvointi

Kevät + aurinko = jumalaton määrä virtaa! Tai näinhän sitä äkkiseltään luulisi, että kevään tulo vaikuttaa pieneen ihmiseen. Todellisuudessa homma taitaa jäädä useammin toiveen tasolle. Sitä toivoo, että kevätaurinko tuo omiin tekemisiin niin järisyttävän virtapiikin, että sillä jaksaa masentavan talven jälkeen sykkiä kuin viimeistä päivää. Ai, miksikö pitäisi sykkiä itsensä sydänkohtauksen partaalle? Ennen kesää töissä…

Minä olen introvertti. Vahvuuteni työpaikalla eivät ole small talkissa, toimiston hymypatsaan havittelussa tai Kumbaya-lauluhetkissä. Olen välistä liiankin asiapitoinen, töksäyttelen mielipiteitäni, en ymmärrä muiden tarvetta olla koko ajan ja taukoamatta vuorovaikutuksessa, päätän sähköpostini pisteeseen enkä hymiöihin ja olen usein hiljaa. Minut mielletäänkin usein kiukkuiseksi. Kun ajatuskin hengästyttää Tuosta kaikesta johtuen, en voisi nykypäivän kriteereillä hakea minnekkään…

Törmäsin Anu Ubaudin kolumniin Helsingin Sanomissa (1.9.2018), jossa hän pohtii, muokkaavatko työpaikat omaa kulttuuriaan jo liiaksikin miellyttämään nuorempaa sukupolvea. Anun kirjoituksen otsikon kysymys kuului: ”Valmistaudumme Z-sukupolveen, mutta tiedämmekö, mitä viisikymppinen haluaa työelämältä?” Z-sukupolvella on työpaikalle saapuessaan mukana oma vaatimuslistansa. Kovasti kun kärjistää, niin työpaikkojen tulisi tulevaisuudessa muuttua huvipuistoiksi tai hiekkalaatikoiksi. Tähän esimiehet yrittävät parhaansa mukaan muokkautua rakentaen…